sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Se syksyinen yö

"*TUMMA SYKSYINEN YÖ, MYRSKYT KANNELLE LYÖ, SITÄ PURJEHTIJAA, MINKÄ VALTAANSA SAA, AALLOT MILLOINKAAN EI TAHDO ANTAA. LAIVAS SUURIKIN ON, LASTU VAIN KOHTALON, JOLLA MÄÄRÄNPÄÄ TUNTEMATON, LUOJA LAPSENSA AALTOIHIN HAUDATA VOI, KERRAN MERETKIN MEILLE HÄN LOI.*
*SEILAA ESTONIA MERTA NIIN VALKEAA, MISSÄ TÄHDETKIN KIRKKAANA LOISTAA, SIELLÄ ESTONIA RAUHAN VIHDOIN MYÖS SAA, TUULI LEMPEIMMÄT LAULUNSA TOISTAA.*
*YHTEEN RAKKAUS VEI,ENÄÄ RIIDELTY EI, KESÄ ILLOIN ME HAAVEITA LUOTIIN, SINUN LÄHTEVÄN NÄIN, YKSIN RANNALLE JÄIN. MERI HUUHTOO NYT KYYNELIÄIN. AALLOT KYNTTILÄT AAVALLE NYT LUOKSESI VIE, SINNE PÄÄTTYI MYÖS TOIVEEMME TIE."*
*SE SYKSYINEN YÖ, OLIN YÖVUOROSSA TÖISSÄ 1994v. KUN KUULIN RADIOSTA MITÄ OLI TAPAHTUNUT MERELLÄ, MUUTAMIEN KYMMENIEN KILOMETRIEN PÄÄSSÄ, MELKEIN KUIN TITANIC,MUTTA LAIVA OLI ESTONIA, JOKA VEI 852 IHMISTÄ,137 PELASTUI.*
*RAAMATTUKOULUSTA OLI PIENI PORUKKA, HE EVANKELIOIVAT IHMISIÄ TIETÄMÄTTÄÄN SIITÄ MITÄ PIAN TAPAHTUU, JOKU USKOI PELASTAVASTA USKOSTA, JOKU EI, NÄMÄ KUUSI RAAMATTUKOULULAISTA PELASTUIVAT HUKKUVASTA LAIVASTA.*
*YKSI RAAMATTUKOULUN POIKA OLI MERESSÄ LAUDANPÄTKÄ TURVANA HUKKUMISELTA, VIEREEN TULI JOSTAKIN HUKKUVA IHMINEN JOKA TARTTUI TUOHON LAUDAN PÄTKÄÄN, RAAMATTUKOULUN POIKA SANOI ETTÄ:MINÄ OLEN JO PELASTUNUT, JOS HUKUN MENEN TAIVAASEEN, USKO SINÄKIN JEESUKSEEN, NIIN PELASTUT, RAAMATTUKOULUN POIKA HUKKUI, JA LAUDANPÄTKÄSSÄ KIINNI OLEVA PELASTUI.*
*ÄITINI JA TYTTÄRENI, VIHANI JA RAKKAUTENI, EILINEN JA HUOMISENI MERI OOT, TYRSKYSI JA TYVENESI, RANTASI JA AUTUUTESI,MUA HALKI AAVOJESI OHJATKOON.*

8 kommenttia:

  1. Oli uskomaton uutinen kun kuulin tuosta aamulla! Tuntui että Ei Voi olla.... mekin usein seilattiin laivoilla ennen tuota, mutta sen jälkeen ei enää.
    Vasta perjantaina oli joku dokumentti tuosta, ja se toi taas mieleen sen aamun tai yön.

    VastaaPoista
  2. Kauniit kuvat tässä surullisessa postauksessa.
    Vieläkin nousee pala kurkkuun tätä lukiessa.

    VastaaPoista
  3. Muistan tuon hyvin, oltiin (tai ex-mies oli) tuttavien kanssa suunnitellut, että mentäisiin laivalle, minä en ollut siitä niinkään kiinostunut, kun tiesin kaikkien kolmen muun käyttävän mielellään alkoholia ja ajattelin, että se olisi vain "ryyppyreissu".. sitten tapahtui tuo Estonian onnettomuus ja siinä meni viimeisetkin halut siihen.Ei siis lähdetty.

    VastaaPoista
  4. Tämä tragedia ei unohdu koskaan.
    Odotin esikoistani tulloin, työpaikalla kuunneltiin siihen aikaan radiota. Yhtäkkiä alkoi kuulua tätä uutista.
    Pelastuneita löytyi ja silloin aina hurrasimme ääneen. Kunnes heitä ei enää löytynyt, vain kuolleita enää.
    Hienosti sanoitettu ja kuvitettu tässä tuo surullinen ikimuistoinen päivä. Pääsen niiden avulla helposti takaisin noihin tunnelmiin 💔💔💔

    VastaaPoista
  5. kiitos teille kaikille kun kävitte!

    Just viime perjantaina "perjantai dokkarissa" oli ohjelmaan estoniasta, aina silloin tällöin se asia nostetaan vain esille,
    mutta hyvä kun antavat sen olla siellä, sillä se on monien viimeinen lepopaikka.

    VastaaPoista
  6. Surullista, niin kammottava uutinen oli aikoinaan. Itse en paljoa risteile, kärsin meripahoinvoinnista. Kuvasi ovat kauniit!

    VastaaPoista
  7. Niin hienoja kuvia ja - tosi koskettavia kertomuksia...

    VastaaPoista
  8. Meri on vienyt monet, myös lammet ja järvet, rakastan merta,järviä, lampia, ne on elementtini.
    Läpi suomen ei voi kuin ihailla järvien kauneutta.

    VastaaPoista