torstai 27. joulukuuta 2018

Juureni ovat karjalassa

Juureni ulottuvat kauas 1600 luvulle entiseen suomen karjalaan, joka nyt on venäjän karjalaa, tutkiessani sukuani äidin puolelta taaksepäin, löytyy sieltä mm. nimiä; Vigtor, Igor, Vasili terentinpoika, Jelena, Feodor, Anastaasia, Olga, Klaudia. Äitini vietti lapsuutta 10 vuotiaaseen asti suojärvellä, hänellä oli 3 veljeä ja 1 sisko, joista yksi veli kuoli alle 10 vuotiaana,tapaturmaisesti syttyen tuleen sytyttäessä hellaa, lapset kun olivat yksin, heidän äiti kun oli kerjuulla ja isä oli omilla teillään. Niin suuri venäjä halusi itselleen lisää maata kauniin karjalan, ja aloitti sodan suomea vastaan, muita maita ei ollut, koti piti jättää kaikkineen, ei kissaakaan otettu mukaan, härkävaunuun oli annettu aikaa mennä muutama tunti, tai ei sitäkään....
Kissa venäjän karjalassa.
Mummo lasten kanssa sijoitettiin kolin maisemiin perheisiin, sota kesti 105 päivää ja tuli rauha, mummo lasten kanssa lähti takaisin karjalaan, kunnes alkoi talvisota, ja piti lähteä taas ränsistyneestä kodista evakkoon ja sijais perheisiin kolille...
kuva Ruskealasta malmi kallioit jotka jäi suomelta venäjälle. Kävin muutaman kerran venäjän karjalassa, käynnit koskettivat syvältä sisimpää, tapasin siellä niitä suomalaisia mummoja ja pappoja, jotka jäivät sinne sodan loputtua, heillä oli pieni plantaasi jossa kasvattivat perunat ja muut kasvikset, joillakin oli lehmä tai muutama lammas, he elivät hyvin koyhinä, mutta eivät näyttäneet sitä, vähästäänkin antoivat kuivattua muikkua ja piirakoita tietysti, kaupat oli surkeita, joissa enimmäkseen oli karamelliä,rasvaista makkaraa, ja kuivattua suolakalaa.
Sinne jäi lopullisesti äidin synnyinseutu ja äidin pikkuveli hautaan venäjän puolelle. kun lähdin pois äitini koti maisemista, otin muistoksi laatokasta vettä pulloon, jota säilytän kirjahyllyn vitriinissä.
Äiti ja siskonsa on vielä elossa, ja karjalankielikään ei ole unohtunut.
Lähdin itse evakkoon Joensuun kaupungista 45 vuotta sitten 500km. päähän V-suomeen. Suomen karjala on kaunis vaaroineen ja maisemineen,karua erämaatakin löytyy jossa villieläimemme asustavat.
Joensuun kaupungintalo.
Vielä venäjän karjalsta, siellä on kaikki koirat irti, kiinnipakkoa ei ole, niin on kilipukitkin irti, kylän asukas sanoi että ne seisoskelevat usein bussi pysäkillä.
Haudat siellä on mielestäni järkyttävän koristeltuja, kukat kun ovat muovia, eikä siinä vielä kaikki, kylän mummo kertoi että kyllä vielä joku vie ruokaakin ja etenkin vodkaa, no se on heidän asiansa, mutta erikoista suomalaisista.
Suomessa on joutavia autonrenkaita vino pino varastoissa ja talon nurkissa, siellä näin majapaikan lähellä nämä autonrengas joutsenet.
Siihen aikaan kun ei vielä ollut vielä kaupoissa tölkki maitoa, ajoin 10 vuotiaana monien kilometrien päähän hakemaan talosta maitoa, joskus kaaduin pyrällä ja maito peilari lensi ojaan.Kuljin myös pimeitä teitä, ostaen isälle tupakkaa ja käyden apteekissa, koko pieni kylä oli kuin siellä olisi asunut just sodasta tulleita miehiä, jotka vain joivat omia tekemiään litkuja.
Tässä kodissa asuimme kaikki me 5 lasta, isäni oli ollut sodassa ja kärsi sota aikaisista traumoista hukuttaen niitä alkoholiin, josta koko perhe kärsi, myöhemmin tuli ero ja minä lähdin pois kotoa tai melkeinpä isäni ajoi minut pois, koulu piti jättää kesken, kun ei voinut enää kotonakaan olla. Itse ei ole voinut valita missä on syntynyt ja mihin kotiin.
Terijoen asema lähellä Viipuria. Olen käynyt kaikkiaan 5 kertaa venäjän puolella, mutta myös Neuvostoliiton aikoihin, jolloin joka paikassa miliisit oli vahtimassa, tullissa ei saanut hymyillä, ja kaikki tavarat tutkittiin tarkoin, valokuvata ei saanut muuten kuin salaa, salaa myös menin likka kavereitten kanssa erääseen perheeseen, otimme pimeän taksin, jossa ei mitkään mittarit toimineet, kuski jätti meidät johonkin radan varteen, josta oppaamme kanssa löydettiin tuo koti, myöhemmin kävimme monessakin kodissa, meillä oli tuliaisena vain vaatteita, siellä oli pula vaatteistakin, jopa yltämme olisivat haluneet muutamalla ruplalla ostaa vaatteitamme.
Äitini on jo 84 vuotta, hänen mukanaan jonain päivänä menee kaikki se kurjuus ja ihanuus entisestä ja nykyisestä karjalasta, muisti on vieläkin hyvä ja järki tallella, niin että voi vielä kertoa minulle muistoja, äiti ei koskaan lyönyt meitä lapsia, eikä ollut ilkeä.
Äitini teki töitä paljon, mm. lomittajana useassa maatalossa, joskus sai juustomaitoa talosta, nyt ihmiset tuunaavat maitotonkkia pihamaille, sisätiloihin koristeiksi, kuten minulla, ajellessa pitkin suomea, näkyy tonkkia maitolaitureilla, ihmettelen aina että ei kukaan ole varastanut niitä, tonkka ehkä ei ole sit niin tavoiteltu ruosteisena.
Sanoisin tätä pulpettia kidutus tuoliksi, sillä minun aikaisessa kansakoulussa opettajat oli sadistisia javäkivaltaisia oppilaita kohtaan, opettajat löivät, nöyryyttivät, ryssittelivät, seisottivat tuntikausia nurkassa tai pulpetin vieressä, karttakepillä myös sormille, ja saippuaa suuhun, ehtoja koko kesäksi, niin että loma meni siinä tehdessä lasku tehtäviä,vaatteita repivät yltä, kyykyttelyä oli joka päivä, vanhemmat opettajat varmaan kärsivät sota-ajan traumoja, muuta selitystä minulle ei voi olla heidän käyttäytymiseen, nuorempi opettajia tiedän että on vielä elossa, mutta tietysti jo vanhoja. Tuota samaa koulu kävi julkkiksemme Katri-Helena, tuosta koulusta kuva alempana.
Tätä koulua kävin 4 lukuvuotta, joka on lähellä venäjän rajaa, koulu ei ole enää toiminnassa. En olekatkera noista koulu ajoista, sillä se ei hyödyttäisi minua yhtään, enempi sääli on niitä opettajia kohtaan, jotka eivät osanneet olla inhimillisiä lapsia kohtaan.
Vielä palaan ihan lapsuuteen, silloin ei tiedetty että tuossa pervitiinissä on huumaavaa ainetta, ja sitä me lapsetkin saatiin ottaa esim. hammas-särkyyn, se oli yleinen kipulääke, sitä ottivat aikuisetkin, ja sehän aiheutti riippuvuutta ja agressiivistä käytöstä, kun jos sitä ei ollut kaapissa, niin alkoi isälläkin olla hermo pinnassa, nyt tuo pervitiini pulveri olisi kielletty ehdottomasti, löysin tuon pakkauksen äidiltäni lääkekaapista.
Joensuun kaupungista v.-73 lähdin sitten Turkuun työnperässä, mukana oli vain muutama vaatekappale, tulin junalla koska silloin työvoimatoimisto maksoi junakyydin, autoa ei ollut, asuin pienessä 30 nelöisessä huoneessa vastaanotto asunnossa, jossa oli yhteinen keitttiö toisten työntekijöiden kanssa, menin töihin Bargerin tekstiilitehtaalle, minut opetettiin kutomaan verho,liina ja harsokangasta, taisi olla vohvelikangasta myös, työ oli 3 vuorotyötä,ja siitä maksettiin n.5 markkaa tunti, olihan se silloin iso raha, tässä tehtaasta kuva 2 vuoden takaa.
V.73 turun taidemuseon mäeltä,mies työn perässä myös.
Turun - linna************** Tehtaalla oli kova jyske, kun koneet kävi tauotta, eikä ollut kuin pumpulit korvissa, kun olin kudonnut tukin täyteen verhokangasta, pudotin sen lattialle ja aloin kutomaan toista tukillista,jos kävi vaikka wc;ssä niin sillä aikaa saattoi kaikki kaikki 10 konetta olleet pysähdyksissä,kun lanka oli poikki, oli se työ saada kaikki taas paukuttamaan kangasta. Töissä oli Egyptiläinen mies myös, joka jäi mieleen, kun hänen suomalainen vaimonsa oli töissä ja Egyptiläinen jäi kotiin pienen vauvan kanssa, jätti hän vauvan yksin tuttipullo suuhun sänkyyn nukkumaan, itse lähti baariin illan viettoon, niin vauva tukehtui siihen pullomaitoon. Vastaanottoasunnossa jossa asuimme n.vuoden, oli kaikki nuorta porukkaa, eli silloinhan poliisiakin tarvittiin usein, nuoret kun juhlivat viikonloppuisin. Muutimme sieltä sitten ratavahdin mökkiin, meinattiin kyllä lähteä ruotsiinkin,peruttiin kuitenkin lähtö,ratavahdin mökissä koimme ihmeen, siellä oli kaivo, jossa ei ollut vettä, eräänä päivänä kaivon pohjalle ilmestyi vesiläntti, ja seuraavana päivänä kaivo tulvi yli äyräitten.
Minä tiesin heti että Jumalalle tuo teko ei ollut ihme, mutta meille se oli,naapurissamme assui Venäjän emingrantti kaksois sisarukset, heistä on kirjoitettu kirjakin, heidän perhe pakeni sotaa venäjältä Pietarista 2 juna vaunullista arvokasta tavaraa, tarinaa heistä löytyy myös netistä. JATKUU VIELÄ***************

12 kommenttia:

  1. Minun juureni ovat Suomen Karjalasta, molemmat vanhempani lähtöisin Pohjois-Karjalasta. Mieheni vanhemmat taas Savosta.
    Vanhempana sitä alkaa enemmän miettiä juuriaan...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista,Tämä on hiljaisempi blogi,pakko jotain keksiä tännekkin, säilyyhän ne kuvat täälläkin,ja jos joku on kiinnostunut lukemaan, omaksi iloksiki myös. P- karjala on kaunista seutua, sinne matkustaiset vähitellen loppuu, kun itsellekkin ikää tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekään ei ole siellä juurikaan matkusteltu, kummankin vanhemmatkin on kuolleet ja asuivatkin muualla jo kauan.

      Poista
  3. Koskettavaa kirjoitusta juurista ja suvun tarinoista. Itse olen lukenut omia "sukutarinoita" mm. kantakorteista, mutta maan toisella laidalla on elämä ollut niin erilaista. Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  4. Tarina on koskettava.
    tuo Karjala on kaunista seutua,eihän sitä muuten venäläiset ois omineet itelleen:(
    Evakko asiaa olen pohtinut,lukenut kuunnellut tarinoita,ja eipä kellään joka on kauniin oman kodin joutunu jätämään,ole hyviä muistoja lähdöstä.
    Anneli Saariston "evakko-laulu",mua itkettää aina kun kuuntelen ,...lotat toivat taivaan mannaa kuumaa kauravelliä,kun tahtoivat meitä poloisia helliä....
    Juuresi ovat syvällä,Karjalassa .
    sydämmessä muistot säilyy aina.
    Kaunis -ele tuo Laatokasta otettu vesi!"pyhä-vesi"
    Sinä olet lapsuudessa nähnyt ja kokenut paljon pahaa,surua.Minun lapsuuteni niin paljon samanlainen.
    Mutta olemme iloisia kun on omaa jälkikasvua,ja saa niiden kanssa touhuta erillaisesti mitä itte on joutunu kestämään,kärsimään ja kokemaan.
    Tämän päivän elämä kantaa meitä,ilolla,vaikkakin pienellä rahalla:) (eläkkeellä + 2 € vuosi korotus:).
    Minun sukuni :isä on Nivalasta ja äitini eteläpohojanmaalta:Pojanluomankylästä:)
    Sinulla tämä ihana blogi:))
    jatkan lukemista eteenpäin
    Kiitos pike!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos sinulle kun jaksat kirjoittaa vähän enempikin, mielellään kommentteja lukee, ja kun sä kirjoitat avoimena.

    Tosiaan kun katson pullossa olevaa laatokan vettä, niin pohjalla on vain hiukan tummaa, laatokka on puhdas vaikka se on nähnyt neuvostoliiton ja venäjän sodan kauhut, miten moneton sinne hukkuneet.Meni reilu 60 vuotta kun äitini pääsi käymään kotinsa kivijalalla suojärvellä, käynti oli hänelle surullisen tunteikas.

    VastaaPoista
  6. Olen usein harmitellut, etten mummoni eläessä kysellyt häneltä koskaan mitään Karjala-ajoista. Mummo oli lähtenyt Impilahdelta ja ukki Sortavalasta Helsinkiin. No, olin lapsi heidän vielä eläessään. Mummo puhui karjalan murretta ja käytti siinä seassa usein venäjää.
    Tätä oli mielenkiintoista lukea. Hyvää alkanutta vuotta 😊

    VastaaPoista
  7. Kiitos risa,ja kumppanit kiitos myös lukijaksi tulosta, karjalan murre ei kuulema ole murre, vaan kieli,
    usein sitä sanotaan murteeksi, sinunkin mummolla olisi ollut uskomattomia tarinoita, oma mummoni kuoli myös kun olin pieni, eikä sitä osannut kysellä sota ajoista.

    VastaaPoista
  8. Oli mielenkiintoista lukea näitä muistojasi! Sitä olen joskus miettinyt, kun ihmiset sinun laillasi on käyneet tuolla entisiä paikkoa katsomassa, että se on varmaan hyvin mielenkiintoista, mutta samalla tuskallista muistella mennyttä. Hyvä kun kirjoitat näitä muistiin, kun vielä on niitä jotka muistaa asioita.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista lukea! Olen asunut melkein koko ikäni Pohjois-Karjalassa ja muutin vasta viime vuonna sieltä pois. Vanhempani ovat kotoisin sieltä mistä Sessenkin vanhemmat ja olen käynyt tuolla sinunkin entisissä kotimaisemissa. Venäjän Karjalassa en ole päässyt käymään, vaikka joku sinne "vetääkin". No käytiin kuitenkin v.78 Leningradissa luokkaretkellä ja ajeltiin Viipurin ohi. Mut ei niitä muista.
    Vanhemmilta olisi pitänyt kysellä heidän eläessään vaikka mitä, mutta ei silloin nuorena älynnyt kysellä.
    Sellainenkin asia kun mummoni oli ennen naimisiin menoa lähtenyt Amerikkaan töihin ja palannut takaisin, eikä mitään äiti kertonut siitäkään.

    VastaaPoista
  10. Kiitos lukijaksi tulosta ja kommentistasi Emilie, muuten tosi kaunis nimi tuo Emilie.

    Ajatella että silloin ennen vanhaan joku lähti Ameriikkaa asti töihin esim. minullakin on ollut tai ehkä on vieläkin Ameriikassa äidin puolelta sukulaisia, odotankin jo vaikka sieltä tulisi perintö, no en oikein usko.

    VastaaPoista
  11. Kiitos vierailusta sivullani.
    Sukujuurien tutkiminen on yllättävää, historian tietoja kun löytää niin niistä voi hieman päätellä mitä suvun päätalossa on aikoinaan puuhasteltu.

    VastaaPoista