torstai 27. joulukuuta 2018

Juureni ovat karjalassa

Juureni ulottuvat kauas 1600 luvulle entiseen suomen karjalaan, joka nyt on Venäjän karjalaa, tutkiessani sukuani äidin puolelta taaksepäin, löytyy sieltä mm. nimiä; Vigtor, Igor, Vasili terentinpoika, Jelena, Feodor, Anastaasia, Olga, Klaudia. Äitini vietti lapsuutta 10 vuotiaaseen asti Suojärvellä, hänellä oli 3 veljeä ja 1 sisko, joista yksi veli kuoli alle 10 vuotiaana tapaturmaisesti palovammoihin, sytyttäessä hellaa, lapset kun olivat yksin, heidän äiti kun oli kerjuulla ja isä oli luultavasti töissä. Niin suuri Venäjä halusi itselleen lisää maata kauniin Karjalan, ja aloitti sodan suomea vastaan, muita maita ei silloin vielä ollut, koti piti jättää kaikkineen, ei kissaakaan otettu mukaan, härkävaunuun oli annettu aikaa mennä muutama tunti, tai ei sitäkään..
Kissa venäjän karjalassa.
Mummo lasten kanssa sijoitettiin Kolin maisemiin perheisiin, sota kesti 105 päivää ja tuli rauha, mummo lasten kanssa lähti takaisin karjalaan, kunnes alkoi talvisota, ja piti lähteä taas ränsistyneestä kodista evakkoon ja taas sijais perheisiin Kolille...
Kuva Ruskealasta, malmi kalliot jotka jäi Suomelta Venäjälle. Kävin muutaman kerran Venäjän karjalassa, käynnit koskettivat syvältä sisimpääni, tapasin siellä niitä suomalaisia mummoja ja pappoja, jotka jäivät sinne sodan loputtua, heillä oli pieni maa pläntti jossa kasvattivat perunat ja muut kasvikset, joillakin oli lehmä tai muutama lammas, he elivät hyvin koyhinä, mutta eivät näyttäneet sitä, vähästäänkin antoivat kuivattua muikkua ja piirakoita meille, kaupat oli surkeita, joissa enimmäkseen oli karamellia, rasvaista makkaraa, ja kuivattua suolakalaa.
Sinne jäi lopullisesti äidin synnyinseutu ja äidin pikkuveli hautaan Venäjän puolelle. kun lähdin pois äitini koti maisemista v. 2002, otin muistoksi laatokasta vettä pulloon, jota säilytän kirjahyllyn vitriinissä.
Äiti ja siskonsa, Karjalan kielikään ei ollut unohtunut.
Lähdin itse evakkoon Joensuun kaupungista 45 vuotta sitten 500km. päähän Varsinais-suomeen. Suomen karjala on kaunis vaaroineen ja maisemineen,karua erämaatakin löytyy joissa villieläimemme asustavat.
Joensuun kaupungintalo.
Vielä venäjän karjalsta, siellä on kaikki koirat irti, kiinnipakkoa ei ole, niin on kilipukitkin irti, kylän asukas sanoi että ne seisoskelevat usein bussi pysäkillä.
Haudat Venäjällä ovat mielestäni järkyttävän koristeltuja, kukat kun ovat muovia, eikä siinä vielä kaikki, kylän mummo kertoi että kyllä vielä joku vie ruokaakin ja etenkin vodkaa, no se on heidän asiansa, mutta erikoista suomalaisista.
Suomessa on joutavia autonrenkaita vino pino varastoissa ja talon nurkissa, siellä näin majapaikan lähellä nämä autonrengas joutsenet.
Siihen aikaan kun ei vielä ollut vielä kaupoissa tölkki maitoa, ajoin 10 vuotiaana monien kilometrien päähän hakemaan talosta maitoa, joskus kaaduin pyrällä ja maito peilari lensi ojaan.Kuljin myös pimeitä teitä, ostaen isälle tupakkaa ja käyden apteekissa, koko pieni kylä oli kuin siellä olisi asunut just sodasta tulleita miehiä, jotka vain joivat omia tekemiään litkuja,taisi olla jollain pontikkatehdas metsässä.
Tässä kodissa asuimme kaikki me 5 lasta, isäni oli ollut sodassa ja kärsi sota aikaisista traumoista hukuttaen niitä alkoholiin, josta koko perhe kärsi, myöhemmin tuli ero ja minä lähdin pois kotoa tai melkeinpä isäni ajoi minut pois, koulu piti jättää kesken, kun ei voinut enää kotonakaan olla. Itse ei ole voinut valita mihin kotiin on syntynyt.
Terijoen asema lähellä Viipuria. Olen käynyt kaikkiaan 5 kertaa Venäjän puolella, mutta myös Neuvostoliiton aikoihin, jolloin joka paikassa miliisit oli vahtimassa, tullissa ei saanut hymyillä, ja kaikki tavarat tutkittiin tarkoin, valokuvata ei saanut muuten kuin salaa, salaa myös menin likka kavereitten kanssa erääseen perheeseen, otimme pimeän taksin, jossa ei mitkään mittarit toimineet, kuski jätti meidät johonkin radan varteen pimeällä, josta oppaamme kanssa löydettiin tuo koti, myöhemmin kävimme monessakin kodissa, meillä oli tuliaisena vaatteita ja kahvipaketti, siellä oli pula vaatteistakin, jopa yltämme olisivat haluneet muutamalla ruplalla ostaa vaatteitamme, jopa sukkahousuista oli pulaa, niitä me annettiin ilmaisiksi.
Äitini 84 vuotta, hänen mukanaan jonain päivänä menee kaikki se kurjuus ja ihanuus entisestä ja nykyisestä karjalasta, muisti on vieläkin hyvä ja järki tallella, niin että voi vielä kertoa minulle muistoja, äiti ei koskaan lyönyt meitä lapsia, eikä ollut ilkeä.
Äitini teki töitä paljon, mm. lomittajana useassa maatalossa,teki piirakat, leivät ja pullat, ja lauantaisin oli aina karjalanpaisti ja sauna, joskus sai juustomaitoa talosta, nyt ihmiset tuunaavat maitotonkkia pihamaille, sisätiloihin koristeiksi, kuten minulla, ajellessa pitkin suomea näkyy tonkkia maitolaitureilla, ihmettelen aina ettei niitä ole kukaan varastanut, tonkka ehkä ei olekkaan niin tavoiteltu kodin nurkkiin.
Omaa kouluaikaa vielä. Sanoisin tätä pulpettia kidutus pulpetiksi, sillä minun aikaisessa kansakoulussa opettajat oli sadistisia ja väkivaltaisia oppilaita kohtaan, opettajat löivät, nöyryyttivät, ryssittelivät, seisottivat tuntikausia nurkassa tai pulpetin vieressä, karttakepillä myös sormille, ja saippuaa suuhun, näin kun opettaja löi veljeänikin, ehtoja koko kesäksi, niin että loma meni siinä koulutehtävissä, vaatteita repivät yltä, kyykyttelyä joka päiväistä, vanhemmat opettajat varmaan kärsivät sota-ajan traumoja, muuta selitystä minulle ei voi olla heidän käyttäytymiseen, nuorempia opettajia saattaa olla vielä elossa, mutta tietysti jo vanhoja. Tuota samaa koulu kävi myös laulaja Katri-Helena, tuosta koulusta kuva alempana.
Tätä koulua kävin 4 lukuvuotta, joka on lähellä Venäjän rajaa, koulu ei ole enää toiminnassa. En ole katkera noista koulu ajoista, sillä se ei hyödyttäisi minua yhtään, enempi sääli on niitä opettajia kohtaan, jotka eivät pystyneet olemaan inhimillisiä lapsia kohtaan.
Vielä palaan ihan lapsuuteen, silloin ei tiedetty että tuossa pervitiinissä on huumaavaa ainetta, ja sitä me lapsetkin saatiin ottaa esim. hammas-särkyyn, se oli yleinen kipulääke, sitä ottivat aikuisetkin, ja sehän aiheutti riippuvuutta ja agressiivistä käytöstä, jos sitä ei ollut kaapissa, niin alkoi isälläkin olla hermo pinnassa, nyt tuo pervitiini pulveri olisi kielletty ehdottomasti, löysin tuon pakkauksen äidiltäni lääkekaapista.
Joensuun kaupungista v.-73 lähdin sitten Turkuun työnperässä, mukana oli vain muutama vaatekappale, tulin junalla koska silloin työvoimatoimisto maksoi junakyydin, autoa ei ollut, asuin pienessä 30 nelöisessä huoneessa vastaanotto asunnossa, jossa oli yhteinen keittiö toisten työntekijöiden kanssa, menin töihin Bargerin tekstiilitehtaalle, minut opetettiin kutomaan verho,liina ja harsokangasta, taisi olla vohvelikangasta myös ynm., työ oli 3 vuorotyötä,ja siitä maksettiin n.5 markkaa tunti, olihan se silloin iso raha, tässä tehtaasta kuva 2 vuoden takaa.
V.73 Turun taidemuseon mäeltä,mies työn perässä myös.
Turun - linna* Tehtaalla oli kova jyske, kun koneet kävi tauotta, eikä ollut kuin pumpulit korvissa, kun olin kudonnut tukin täyteen verhokangasta, pudotin sen lattialle ja aloin kutomaan toista tukillista,jos kävi vaikka wc;ssä niin sillä aikaa saattoi kaikki 10 konetta olla pysähdyksissä,kun lanka oli poikki, oli se työ saada kaikki taas paukuttamaan kangasta. Töissä oli Egyptiläinen mies myös, joka jäi mieleen, kun hänen suomalainen vaimonsa oli töissä ja Egyptiläinen jäi kotiin pienen vauvan kanssa, jätti hän vauvan yksin tuttipullo suuhun sänkyyn nukkumaan, itse lähti baariin illan viettoon, niin vauva tukehtui siihen pullomaitoon. Oli myös Israelilainen mieskin töissä, siihen aikaan se oli harvinainen näky v.-73. Vastaanottoasunnossa jossa asuimme n.vuoden, oli kaikki nuorta porukkaa, eli silloinhan poliisiakin tarvittiin usein, nuoret kun juhlivat viikonloppuisin. Muutimme sieltä sitten ratavahdin mökkiin, meinattiin kyllä lähteä Ruotsiinkin,peruttiin kuitenkin lähtö,ratavahdin mökissä koimme ihmeen, siellä oli kaivo, jossa ei ollut vettä aikoihin, melkein heti muutettuamme kaivon pohjalle ilmestyi vesiläntti, ja seuraavana päivänä kaivo tulvi yli äyräitten.
Minä tiesin heti että Jumalalle tuo teko ei ollut ihme, mutta meille se oli. Naapurissamme Littoisissa asui Venäjän emigrantti kaksos-sisarukset, heistä on kirjoitettu kirjakin,"Rakkaudella sisaresi" heidän perhe pakeni sotaa Neuvostoliiton aikaan Pietarista 1917, 2 juna vaunullista arvokasta tavaraa, tarinaa heistä löytyy myös netistä,kun googlaat Eleanor Thiess heidän omaisuus huutokaupattiin.Kirja löytyy kirjastosta. Jatkan tästä...
Nyt olen saanut äitini vietyä palvelutaloon, nyt hänellä on tehostettua hoitoa, mitä se oikeasti sisältää ? miten tehokasta hoito on ? kuka sitä valvoo että hoito on tehokasata ? jos se on sitä että häntä syötetään, juotetaan, vaihetaan vaippa sängyssä, suihkutetaan, toimitetaan vatsa, annetaan lääkkeet ajallaan, käännetään kylkeä molemmin puolin, ulkoilutetaan, lääkäri käy jos on tarvis, käydään yöllä katsomassa, tämä kaikki on sitä tehostettua hoitoa, mikä mielestäni on sitä normaalia hoitoa, mitä kuuluukin olla vanhuksella jolla ei enää liiku sormikaan, mutta entä muu aika, käykö kukaan juttelemassa hänen kanssa, laittamassa tv.n tai radion päälle ? viekö kukaan hänet toisten seuraan juttelemaan entisistä ajoista, muistelemaan sota aikoja, mitkä ovat vielä mielessä kuin eiliset, omahoitaja 20v. jaksaako hän kuunnella vanhoja sota aikaisia juttuja, tai siitä kun oli köyhyyttä joka talossa, tai sairauksista, mistä yleensäkkin ihmiset aina puhuu ? Mutta sen tiedän että tämä hoitopaikka on äidille viimeinen paikka, paikka jossa hän odottaa kuolemaa milloin se tulee, se tulee varmasti silloin kun vähiten me lapset sitä odotamme, joka päivä se silti on mielessä. ************************************************************************************************ Äitini nukkui pois 2.7.2019 klo.16,40 hoitopaikassa,oman äitinsä nimipäivänä.

16 kommenttia:

  1. Minun juureni ovat Suomen Karjalasta, molemmat vanhempani lähtöisin Pohjois-Karjalasta. Mieheni vanhemmat taas Savosta.
    Vanhempana sitä alkaa enemmän miettiä juuriaan...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista,Tämä on hiljaisempi blogi,pakko jotain keksiä tännekkin, säilyyhän ne kuvat täälläkin,ja jos joku on kiinnostunut lukemaan, omaksi iloksiki myös. P- karjala on kaunista seutua, sinne matkustaiset vähitellen loppuu, kun itsellekkin ikää tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekään ei ole siellä juurikaan matkusteltu, kummankin vanhemmatkin on kuolleet ja asuivatkin muualla jo kauan.

      Poista
  3. Koskettavaa kirjoitusta juurista ja suvun tarinoista. Itse olen lukenut omia "sukutarinoita" mm. kantakorteista, mutta maan toisella laidalla on elämä ollut niin erilaista. Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  4. Tarina on koskettava.
    tuo Karjala on kaunista seutua,eihän sitä muuten venäläiset ois omineet itelleen:(
    Evakko asiaa olen pohtinut,lukenut kuunnellut tarinoita,ja eipä kellään joka on kauniin oman kodin joutunu jätämään,ole hyviä muistoja lähdöstä.
    Anneli Saariston "evakko-laulu",mua itkettää aina kun kuuntelen ,...lotat toivat taivaan mannaa kuumaa kauravelliä,kun tahtoivat meitä poloisia helliä....
    Juuresi ovat syvällä,Karjalassa .
    sydämmessä muistot säilyy aina.
    Kaunis -ele tuo Laatokasta otettu vesi!"pyhä-vesi"
    Sinä olet lapsuudessa nähnyt ja kokenut paljon pahaa,surua.Minun lapsuuteni niin paljon samanlainen.
    Mutta olemme iloisia kun on omaa jälkikasvua,ja saa niiden kanssa touhuta erillaisesti mitä itte on joutunu kestämään,kärsimään ja kokemaan.
    Tämän päivän elämä kantaa meitä,ilolla,vaikkakin pienellä rahalla:) (eläkkeellä + 2 € vuosi korotus:).
    Minun sukuni :isä on Nivalasta ja äitini eteläpohojanmaalta:Pojanluomankylästä:)
    Sinulla tämä ihana blogi:))
    jatkan lukemista eteenpäin
    Kiitos pike!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos sinulle kun jaksat kirjoittaa vähän enempikin, mielellään kommentteja lukee, ja kun sä kirjoitat avoimena.

    Tosiaan kun katson pullossa olevaa laatokan vettä, niin pohjalla on vain hiukan tummaa, laatokka on puhdas vaikka se on nähnyt neuvostoliiton ja venäjän sodan kauhut, miten moneton sinne hukkuneet.Meni reilu 60 vuotta kun äitini pääsi käymään kotinsa kivijalalla suojärvellä, käynti oli hänelle surullisen tunteikas.

    VastaaPoista
  6. Olen usein harmitellut, etten mummoni eläessä kysellyt häneltä koskaan mitään Karjala-ajoista. Mummo oli lähtenyt Impilahdelta ja ukki Sortavalasta Helsinkiin. No, olin lapsi heidän vielä eläessään. Mummo puhui karjalan murretta ja käytti siinä seassa usein venäjää.
    Tätä oli mielenkiintoista lukea. Hyvää alkanutta vuotta 😊

    VastaaPoista
  7. Kiitos risa,ja kumppanit kiitos myös lukijaksi tulosta, karjalan murre ei kuulema ole murre, vaan kieli,
    usein sitä sanotaan murteeksi, sinunkin mummolla olisi ollut uskomattomia tarinoita, oma mummoni kuoli myös kun olin pieni, eikä sitä osannut kysellä sota ajoista.

    VastaaPoista
  8. Oli mielenkiintoista lukea näitä muistojasi! Sitä olen joskus miettinyt, kun ihmiset sinun laillasi on käyneet tuolla entisiä paikkoa katsomassa, että se on varmaan hyvin mielenkiintoista, mutta samalla tuskallista muistella mennyttä. Hyvä kun kirjoitat näitä muistiin, kun vielä on niitä jotka muistaa asioita.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista lukea! Olen asunut melkein koko ikäni Pohjois-Karjalassa ja muutin vasta viime vuonna sieltä pois. Vanhempani ovat kotoisin sieltä mistä Sessenkin vanhemmat ja olen käynyt tuolla sinunkin entisissä kotimaisemissa. Venäjän Karjalassa en ole päässyt käymään, vaikka joku sinne "vetääkin". No käytiin kuitenkin v.78 Leningradissa luokkaretkellä ja ajeltiin Viipurin ohi. Mut ei niitä muista.
    Vanhemmilta olisi pitänyt kysellä heidän eläessään vaikka mitä, mutta ei silloin nuorena älynnyt kysellä.
    Sellainenkin asia kun mummoni oli ennen naimisiin menoa lähtenyt Amerikkaan töihin ja palannut takaisin, eikä mitään äiti kertonut siitäkään.

    VastaaPoista
  10. Kiitos lukijaksi tulosta ja kommentistasi Emilie, muuten tosi kaunis nimi tuo Emilie.

    Ajatella että silloin ennen vanhaan joku lähti Ameriikkaa asti töihin esim. minullakin on ollut tai ehkä on vieläkin Ameriikassa äidin puolelta sukulaisia, odotankin jo vaikka sieltä tulisi perintö, no en oikein usko.

    VastaaPoista
  11. Kiitos vierailusta sivullani.
    Sukujuurien tutkiminen on yllättävää, historian tietoja kun löytää niin niistä voi hieman päätellä mitä suvun päätalossa on aikoinaan puuhasteltu.

    VastaaPoista
  12. Olipa mielenkiintoista luettavaa!
    Minäkin olen käynyt pari-kolme kertaa Kannaksella. Isäni on Kanneljärven Kuuterselästä kotoisin. Olen myös asunut Turussa ja nyt tunnen olevani evakossa täällä Uudellamaalla.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kun kävit lukemassa, tervetuloa vain turkuun joskus, tämä on kaunis kaupunki kesällä varsinkin.

    VastaaPoista
  14. Voi, miten kaunista tarinaa! Nämä on niin kiinnostavia juttuja.
    Ruskealassa olen itsekin käynyt.Miehen suku on sieltä lähtenyt aikoinaan.
    Leppoisaa kesää!

    VastaaPoista
  15. Ne ruskealan maisemat on upeita, eipä tule enää siellä käytyä, meillä oli kivat reissut sinne karjalaan silloin, veimme paljon tuliaisia, niin että tulli jopa simputti meitä, piti kantaa puntarille kaikki, ja sitten takaisin autoon, sakkoja ei saatu, oltiin varauduttu siihen.
    Kiitos vierailustasi ja samoin sinulle leppoisaa kesää !

    VastaaPoista