perjantai 29. joulukuuta 2017

Muistatko sitten vanhana?

Muistatko vielä sen lapsuusajan ja sen kun tehtiin risuista maja. Silloin ei huolta sydämessä, saimme olla yön rauhassa. Ei kannettu huolta mistään eihän ymmärretty rahasta, ei verenpaineesta tai maailman pahasta. Silloin oltiin prinsessoja ja prinssiä, siis maailman onnellisimpia yhdessä. Pajusta linkkarilla pillit veistettiin ja ritsoilla maalitauluun ammuttiin. Salaa nurkan takana pussattiin ja kiinni jäämistä hirveesti pelättiin. Silloin oltiin vielä vihreen luovia ja vanhemmille aiheutettiin harmaita hiuksia ja kaikki näytti niin kauniilta ja suurelta, mut lähtihän katsekkin majamme juurelta . Talvella oltiin lumilinnassa kynttilänvalossa, sekä vihattiin kylmiä pakkasia kuutamossa, vanhemmilta kun olimme piilossa. Nyt kaikki ehkä toisin on. elo on joskus melkein huoleton. Asunto vaikka vieläkin pankin on. Odotan ensi kesän heinäsirkan soittoa ja kävelyä kanssasi ennen aamunkoittoa.

3 kommenttia:

  1. Olá, sim....agora tudo pode ser diferente, vem ai um novo ano como muitas oportunidades, agarre as que poder.
    Feliz Ano Novo! Muita prosperidade, paz e felicidade.
    AG

    VastaaPoista
  2. Kiitos. osaisipa tuota kieltä tai jos joku suomentaisi,onkohantuo espanjaa ?

    VastaaPoista
  3. Olipa kaunis ja samalla haikea teksti

    VastaaPoista