perjantai 29. joulukuuta 2017

Muistatko sitten vanhana?

Muistatko vielä sen lapsuusajan ja sen kun tehtiin risuista maja. Silloin ei huolta sydämessä, saimme olla yön rauhassa. Ei kannettu huolta mistään eihän ymmärretty rahasta, ei verenpaineesta tai maailman pahasta. Silloin oltiin prinsessoja ja prinssiä, siis maailman onnellisimpia yhdessä. Pajusta linkkarilla pillit veistettiin ja ritsoilla maalitauluun ammuttiin. Salaa nurkan takana pussattiin ja kiinni jäämistä hirveesti pelättiin. Silloin oltiin vielä vihreen luovia ja vanhemmille aiheutettiin harmaita hiuksia ja kaikki näytti niin kauniilta ja suurelta, mut lähtihän katsekkin majamme juurelta . Talvella oltiin lumilinnassa kynttilänvalossa, sekä vihattiin kylmiä pakkasia kuutamossa, vanhemmilta kun olimme piilossa. Nyt kaikki ehkä toisin on. elo on joskus melkein huoleton. Asunto vaikka vieläkin pankin on. Odotan ensi kesän heinäsirkan soittoa ja kävelyä kanssasi ennen aamunkoittoa.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Mihin ne ihmiset katoavat...

tai ei ne katoa,enää ei vain synnytetä lapsia kuin keskimäärin kolme perheeseen, tai vähemmän, nekin vähät ihmiset on muuttneet kaupunkeihin, paikkakunta jossa kävimme siellä ei ole yhtään kauppaa enää, tehdas on lakkautettu aikoja sitten, kouluista ja juna-asemista puhumattakaan, haudat on luonnonvaraisesti unohdettuina, eihän niissä näy nimiäkään enää, jotain kaunista sentään nähtiin,laulujoutsenet ja kurjet poikasineen, odottavat lähtö merkkiä etelään, punarinta ehkä jää suomeen,tai lähtee kohta kauas, suruvaippa vielä jaksoi availla siipiään.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Erilaista asumista

Kaikkihan tietävät Ressun, tämä Ressu on ollut todella kauan Helsingin tien varressa, ei voi olla näkemättä sitä ohi kulkiessa.Asua voi myös vaikka viidakon reunalla,aitoja kuvia viidakosta ja siellä asumisesta,sammal kattoinen tosin on suomesta.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Jos seinät osais kertoa....




















Niin mitä seinät kertoisivat näistä hyljätyistä autioista taloista, ne ovat olleet pikku kaupungin kupeessa kymmeniä vuosia. kertoisivatko ne että täällä eli onnellinen 5 lapsinen perhe rakastavaisine vanhempineen, josta lapset saivat hyvät eväät kun lähtivät työn perään etelään.Vai kertoisiko ne onnettomasta perheestä, jossa isä joi kaikki sahalla tienaamansa rahat ja perhe kärsi alituiseen nälkää, ja josta lapset joutuivatkin lasten kotiin.

Siinä se on kalja Baari Lieksan Mähkössä, on ollut myös autiona kauan, siinä kävijätkin ovat tainneet jo joutua haudanlepoon.


































































Tämä vanhus on sitten saaristosta, hirsimökit kestää kauan pystyssä kymmenet vuodet.


 

torstai 25. kesäkuuta 2015

Autioituneet talot ja pihat



















































Tämä on uusi blogini, joka taitaa olla kolmas, kuvaan myös autioituneita taloja, niissä on jotain nostalgiaa, kun tietäisi kaikkien niiden tarinan. Kaikissa autioituneissa taloista en tiedä tarinaa, mutta joistakin jotain muistan.
Tämä ensimmäinen talo on osa lapsuuttani,  minä ja naapurin Helena ja Liisa, leikittiin aina yhdessä, tehden kävyistä eläimiä,  yksi leikkipaikka oli iso kivi,  jonka päällä istuimme pohtimassa mm.onko maapallo pyöreä vai litteä,  päättyykö se tuonne vajan taakse, mäen alla oli maitolaituri, yhtenä viikon päivänä menimme laitrille, koska silloin ajaisi ohi karkki auto, josta meille aina heitettiin karkkeja.
Ehkä talossa voisi vielä asuakkin, vaikka se on jo painunut jonkin verran maan alle, maisema on muuttunut 58 vuodessa täysin. Taloa sanottiin Laatikaisen taloksi, jossa vanhempani asuivat vuokralla.

  kuva jolloin olin 3v. ja Äitini samoissa maisemissa, talo näkyy takana molemmissa kuvissa.


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Eeva Ryynäsen koti


















Kuvanveistäjä Eeva Ryynänen asui Pohjois-karjalassa tässä talossa miehensä Paavon kanssa, Eeva oli mielettömän hyvä tekemään kaikkea puusta, mm. hän teki kirkon, josta sisätiloista alempi kuva, eläimet hän teki elävän näköisiksi ja hauskoiksi, lintuja, myös ihmishahmoja hän loi puusta, ja huonekaluja. Eeva Ryynänen oli myös lottana sodan aikana. Eeva kuoli vuonna 2001 ja miehensä v.2002. Kaiken he testamenttasivat Lieksan kaupungille. Paikka on matkailunähtävyytenä Vuonislahdessa.